Uupunut juoksee uupumusta pakoon

Uupunut ei usein tajua olevansa uupunut. Niskaa särkee, mahassa möyrii, sydänalassa tuntuu raskaalta ja uni ei tule silmään, mutta kun on pakko tehdä. Uupunut suorittaa elämää ja usein myös uupumusta. Vaikka pysähtyminen ja hengähtäminen  olisi tarpeen, uupunut juoksee kiireellä entistä kovemmin. On ehdittävä sitä, tätä ja tuota. On epämääräisen paha olo, ja sitäkin täytyy vältellä. Kun joskus vähän hidastaa, olo vain pahenee, siispä kiiruhdan lisää.

Kun  on toistuvasti kieltäytynyt kuulemasta kehon ja mielen uupumisen viestejä, systeemimme alkaa sakata ja menee ylivireystilaan. Pysähtyminen, rauhoittuminen ja omien todellisten tarpeidensa havainnointi voi tuntua suorastaan ahdistavalta. Korvissa kohisee, sydän muljuaa jotenkin epämääräisesti… onkohan minussa jotain vikaa?  Uupunut mieli ärsyyntyy vähästä, juuttuu epäolennaisuuksiin ja vatvoo turhia yön pimeinä tunteina. Piippuun vedetty elimistö ei enää osaa hakeutua siihen rauhan ja raukeuden tilaan, mitä rentous ja  elpyminen vaatii.

Toipuminen alkaa oman tilanteen huomaamisesta. Tai jos olet lähimmäinen, voit ystävällisesti kertoa huomiosi ja huolesi. Uupumuksen uralta voi siirtyä paremmalle polulle hiljalleen, liikaa suorittamatta. Ala tehdä joka päivä hengitysharjoituksia (ohjattu harjoitus ) ja hidasta tietoisesti niiden asioiden tekemistä, joita teet. Karsi ”pakko tehdä tänään” -asioiden listaa, vaikka se kirpaisisi. Maailma ei valmistu ikinä ja hyvin harva asiaa vaatii terveytensä uhraamista. Pidä tekemisen välillä muutaman hengityksen mittaisia mikrotaukoja keskittyen vain siihen, että hengität ja olet siinä missä olet.

Vähennä tekemistä ja ärsyketulvaa iltaa kohti. Unohda kännykkä ja näyttöjen tuijottaminen viimeistään 2 tuntia ennen aiottua nukkumaanmenoa. Laita itsellesi känny tai kello hälyttämään tämän merkiksi, jos et muuten muista. Kävele ulkona alkukesän vehreydessä, venyttele puutarhassa tuoksuja tuntien, kuuntele linnunlaulua sängyllä pötkötellen. Lue kirjaa, katso merta, tunne tuulen henkäys kasvoillasi ja hengittele. Aivan rauhassa.

Herää aamulla 10 minuuttia aiemmin ja venyttele rauhassa. Syö aamupala ja keskity siihen mitä syöt. Siitä päivä lähtee hyvin käytiin.

Alkuun  tämä voi tuntua hirveältä ajan haaskuulta, mutta älä sure. Luppoajan ottaminen itselle on kuin laittaisit rahaa pankkiin. Verenpaine laskee ja sydämensyke hidastuu, stressihormonit vähenevät, mielen laukka alkaa asettua, jännitys hartioissa laueta. Rakennat askel askeleelta omaa hyvinvointiasi.

Hengitellen, Jaana J.

 

Lomaa läsnäolosta?

Loman pitää olla lomaa, täysin suorituksista vapaata luppoaikaa, jossa voi tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. Tässä yksi tekosyy, millä yritin eräänäkin päivänä nyt lomalla huijata itseäni, kun en millään olisi malttanut pysähtyä tekemään sydänmindfulness-harjoitusta. Siis en olisi malttanut asettua, hiljentyä, pysähtyä vain olemaan tässä hetkessä sellaisena kuin se on, sellaisena kuin minä olen.

Tavoitin ajatuksen, sen takana olevan logiikan ja sen, mihin mieli (se höpöttelevä apina) tällä pyrkii.  Tavoitin tämän kautta jotain hyvin olennaista siitä, mikä ylipäänsä työntää minua aina välillä pois siitä, mikä oikeasti voisi tehdä hyvää. Se on suorittamisen paine. Paine siitä, että pitäisi tehdä jotain tietyllä tavalla, tietyyn päämäärään pyrkien ja vielä säännöllisesti! Jo tämän tiedostaminen helpotti painetta hieman. Läsnäolon harjoittelussa kun oikeasti ei tarvitse suorittaa tai pyrkiä mihinkään, sen kun on.

Päätin sitten ihan tässä ja nyt vaan hengitellä, olla läsnä. Ei tavoitteita, ei suorittamista, ei aikapaineita. Olin vaan, kuulostelin apinamielen pölinää, annoin sen pölistä omiaan, hengittelin. Huomaamattani tein mindfulness-harjoituksen. Sitten vielä laajensin tätä olemassaolon iloa ja täyteyttä ja kokeilin mindfulness-salaatintekoa. Ts. koska inhoan hidasta ja “tylsää” salaattiaineisten paloittelua, tein siitä mindfulness-harjoituksen. Leikkasin kurkun jokaisen siivun keskittyen, läsnäollen, tuntien, haistaen, nähden, maistaen. Kurkku leikkautui kuin siivillä, tylsää hetkeä ei ollut eikä tullut.

  • – Jaana J.

Kehon ja mielen kimppa

Keho ja mieli ovat kimpassa, yhtä kokonaisuutta ja molempien tila ja kunto vaikuttavat ihmisen kokonaisvointiin. Tämän varmaan olet kuullut ennenkin, mutta silti se tahtoo unohtua turhan usein.  Ennen puhuttiin A-tyypin ja B-tyypin ihmisistä, joista A:lla on suurempi riski sairastua stressiperäisiin- ja sydänsairauksiin. A-tyyppiset ovat nopeita ja tunnevaltaisesti “täysillä” reagoivia ja eläviä, B-tyypit taas rauhallisempia ja vähemmän stressaavia.

Tällainen jaottelu on toki hyvin karkea ja yksinkertaistava, mutta totuuden siemen siinä kuitenkin piilee: reaktiivinen, äkisti kiihtyvä ja helposti stressaava henkilö toimii pitkälti automaattiohjauksella. Hän ei juuri mieti, miten kulloisessakin tilanteessa olisi järkevää ja tarkoituksenmukaista toimia. Hän toimii ennen kuin ajattelee ja tekee, niin kuin on tottunut tekemään. A-tyyppisen raegointitavan omaava henkilö kiihdyttää elimistönsä pakene-taistele -tilaan useita kertoja päivässä ja pahimmillaan tilanne jää pysyväksi. Tällöin keho ja mieli ovat alituisessa stressitilassa ja ylivalppaina.

Tuttu kierre myös usealle arjen kiireiden ja vaatimusten keskellä kamppailevalle.

Onneksi tähän ei ole pakko alistua. Jokainen voi oppia hallitsemaan omaa mieltään, ajatuksiaan ja reaktioitaan. Tai oikeastaan tunnistamaan ja tunnustelemaan niitä saaden näin kaikkeen ilmenevään ja olevaan sopivasti etäisyyttä. Tällöin voi myös valita reaktiotapansa. Oman kehon viestiminen ja aistimusten kuuntelemaan oppiminen vaatii vain harjoitusta. Tällä on terveyden kannalta suuri merkitys, sillä keho ei valehtele; herkistymällä kuuntelemaan sen viestejä, tekee suuren palveluksen hyvinvointinsa edistämiseksi.

Tietoista, avointa ja hyväksyvää asennetta tutkia ja tarkastella itseään sellaisena kuin juuri tällä hetkellä on voi tehdä kuka tahansa. Tämä on periaatteessa hyvin yksinkertaista, mutta ihmisen mielen “perusasetusten” vuoksi myös hieman haastavaa. Sydänminfulness-tunneilla opit ohjaajan opastamana taitoja,  tietoa ja omaksut asennetta, joka johdattaa sinut kohti kokonaisvaltaisesti hyvinvointiasi parantavaan tapaan elää ja olla. Poistu autopilotista ja ota ohjat omiin käsiisi. Keho ja mieli kiittävät.

-Jaana J.