Uupunut ei usein tajua olevansa uupunut. Niskaa särkee, mahassa möyrii, sydänalassa tuntuu raskaalta ja uni ei tule silmään, mutta kun on pakko tehdä. Uupunut suorittaa elämää ja usein myös uupumusta. Vaikka pysähtyminen ja hengähtäminen  olisi tarpeen, uupunut juoksee kiireellä entistä kovemmin. On ehdittävä sitä, tätä ja tuota. On epämääräisen paha olo, ja sitäkin täytyy vältellä. Kun joskus vähän hidastaa, olo vain pahenee, siispä kiiruhdan lisää.

Kun  on toistuvasti kieltäytynyt kuulemasta kehon ja mielen uupumisen viestejä, systeemimme alkaa sakata ja menee ylivireystilaan. Pysähtyminen, rauhoittuminen ja omien todellisten tarpeidensa havainnointi voi tuntua suorastaan ahdistavalta. Korvissa kohisee, sydän muljuaa jotenkin epämääräisesti… onkohan minussa jotain vikaa?  Uupunut mieli ärsyyntyy vähästä, juuttuu epäolennaisuuksiin ja vatvoo turhia yön pimeinä tunteina. Piippuun vedetty elimistö ei enää osaa hakeutua siihen rauhan ja raukeuden tilaan, mitä rentous ja  elpyminen vaatii.

Toipuminen alkaa oman tilanteen huomaamisesta. Tai jos olet lähimmäinen, voit ystävällisesti kertoa huomiosi ja huolesi. Uupumuksen uralta voi siirtyä paremmalle polulle hiljalleen, liikaa suorittamatta. Ala tehdä joka päivä hengitysharjoituksia (ohjattu harjoitus ) ja hidasta tietoisesti niiden asioiden tekemistä, joita teet. Karsi ”pakko tehdä tänään” -asioiden listaa, vaikka se kirpaisisi. Maailma ei valmistu ikinä ja hyvin harva asiaa vaatii terveytensä uhraamista. Pidä tekemisen välillä muutaman hengityksen mittaisia mikrotaukoja keskittyen vain siihen, että hengität ja olet siinä missä olet.

Vähennä tekemistä ja ärsyketulvaa iltaa kohti. Unohda kännykkä ja näyttöjen tuijottaminen viimeistään 2 tuntia ennen aiottua nukkumaanmenoa. Laita itsellesi känny tai kello hälyttämään tämän merkiksi, jos et muuten muista. Kävele ulkona alkukesän vehreydessä, venyttele puutarhassa tuoksuja tuntien, kuuntele linnunlaulua sängyllä pötkötellen. Lue kirjaa, katso merta, tunne tuulen henkäys kasvoillasi ja hengittele. Aivan rauhassa.

Herää aamulla 10 minuuttia aiemmin ja venyttele rauhassa. Syö aamupala ja keskity siihen mitä syöt. Siitä päivä lähtee hyvin käytiin.

Alkuun  tämä voi tuntua hirveältä ajan haaskuulta, mutta älä sure. Luppoajan ottaminen itselle on kuin laittaisit rahaa pankkiin. Verenpaine laskee ja sydämensyke hidastuu, stressihormonit vähenevät, mielen laukka alkaa asettua, jännitys hartioissa laueta. Rakennat askel askeleelta omaa hyvinvointiasi.

Hengitellen, Jaana J.