Loman pitää olla lomaa, täysin suorituksista vapaata luppoaikaa, jossa voi tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. Tässä yksi tekosyy, millä yritin eräänäkin päivänä nyt lomalla huijata itseäni, kun en millään olisi malttanut pysähtyä tekemään sydänmindfulness-harjoitusta. Siis en olisi malttanut asettua, hiljentyä, pysähtyä vain olemaan tässä hetkessä sellaisena kuin se on, sellaisena kuin minä olen.

Tavoitin ajatuksen, sen takana olevan logiikan ja sen, mihin mieli (se höpöttelevä apina) tällä pyrkii.  Tavoitin tämän kautta jotain hyvin olennaista siitä, mikä ylipäänsä työntää minua aina välillä pois siitä, mikä oikeasti voisi tehdä hyvää. Se on suorittamisen paine. Paine siitä, että pitäisi tehdä jotain tietyllä tavalla, tietyyn päämäärään pyrkien ja vielä säännöllisesti! Jo tämän tiedostaminen helpotti painetta hieman. Läsnäolon harjoittelussa kun oikeasti ei tarvitse suorittaa tai pyrkiä mihinkään, sen kun on.

Päätin sitten ihan tässä ja nyt vaan hengitellä, olla läsnä. Ei tavoitteita, ei suorittamista, ei aikapaineita. Olin vaan, kuulostelin apinamielen pölinää, annoin sen pölistä omiaan, hengittelin. Huomaamattani tein mindfulness-harjoituksen. Sitten vielä laajensin tätä olemassaolon iloa ja täyteyttä ja kokeilin mindfulness-salaatintekoa. Ts. koska inhoan hidasta ja “tylsää” salaattiaineisten paloittelua, tein siitä mindfulness-harjoituksen. Leikkasin kurkun jokaisen siivun keskittyen, läsnäollen, tuntien, haistaen, nähden, maistaen. Kurkku leikkautui kuin siivillä, tylsää hetkeä ei ollut eikä tullut.

  • – Jaana J.